Jigoro Kano ja judon historia
Judon perustaja Jigoro Kano (28.10.1860-4.5.1938) syntyi Mikagen kylässä lähellä Koben kaupunkia. Hän oli laivastotarvikekauppias Jerosaku Kanon kolmas poika. Vuonna 1871 hän muutti perheensä mukana Tokioon. Samoihin aikoihin Japani kävi läpi käänteentekevien muutosten sarjaa. Tokugawa shogunaatin (valtaa pitävä sa
muraidynastia) vuonna 1603 alkanut valtakausi päättyi äkillisesti 1868.
Eristyksissä elänyt Japani avattiin länsimaille ja feodaalinen hallintojärjestelmä romutettiin. Vuonna 1871 samurailuokkaa kiellettiin kantamasta aseitaan julkisesti. Yhteiskunnalliset mullistukset merkitsivät sitä, että ikivanhat kamppailumenetelmät ja daimioiden (japanilaisten lääninherrojen) tukemat koulukunnat joutuivat ihmisten epäsuosioon muun vanhan kulttuurin ohella. Tullakseen uudelleen hyväksytyksi lajien oli kehityttävä. Ju-jutsussa yleisesti käytetyt vastustajaa vahingoittavat tekniikat (mm. lukot sormiin, ranteisiin ja polviniveliin) eivät uutta aikakautta elävässä Japanissa olleet erityisessä suosiossa. Ju-jutsukin joutui kehittymään pehmeämpään suuntaan. Taito säilyi hengissä, mutta sen maine vahvana taistelutaitona oli heikentynyt tuntuvasti.
14-vuotiaana pieni ja hintelä Jigoro alkoi harjoitella ju-jutsua.17-vuotiaana hän kirjoittautui Tokion Keisarilliseen yliopistoon lukemaan kirjallisuutta, valtiotiedettä ja kansantaloustiedettä. Nämä oppiaineet hän kuitenkin hylkäsi, kun kiinnostui kasvatustieteestä. Siinä hän myös väitteli tohtoriksi.
Kanon ju-jutsuopinnot kohtasivat alussa vaikeuksia. Opettajaa oli melko vaikea löytää uuden lainsäädännön vuoksi. Lopulta Kano kuitenkin tapasi Teinosuke Yagin, joka opetti hänelle jujutsun alkeet. Opiskelujensa alkutaipaleella Kano liittyi oppilaaksi arvostettuun ju-jutsukouluun, Tenshin-Shinyo Ryu’hun. Koulun mestarit Hachinosuke Fukuda ja Masatomo Iso huomasivat nuoren opiskelijan lahjakkuuden ja ahkeruuden, ja molemmat jättivät kuollessaan Kanolle sukunsa salaiset ju-jutsua koskevat kirjoitukset. Kanosta tuli koulun mestari, mutta hän opiskeli vielä useissa erityylisissä ju-jutsukouluissa, kunnes Kito Ryu’n johtaja ja mestari Tsunetoshi Ikubo joutui tunnustamaan, että hänellä ei ollut Kanolle enää mitään opetettavaa.
Vuonna 1882 Kano katsoi olevansa kypsä perustamaan oman koulunsa, Kodokanin (kodo = julistaa totuutta, kan = huone, sali, koulu). Hän vuokrasi neljä huonetta Eisho-jin temppelistä ja perusti oman dojon (harjoitussali), jossa hän alkoi opettaa Kodokan judo nimistä lajia (Kodokan = paikka jossa opiskellaan tietä). Judossa päätavoitteena oli henkinen kasvu, eikä tappavan taistelutaidon kehittäminen kuten perinteisissä taistelulajeissa. Kano jätti pois vastustajaa vahingoittavat ju-jutsutekniikat ja kehitti uusia liikkeitä. Tavoitteena oli luoda liikuntamuoto, jolla olisi itsepuolustuksellista ja kasvatuksellista merkitystä.
Vanhoja tappavia tekniikoita Kano ei täysin hylännyt. Perinteitä kunnioittavana persoonana hän toi ne oivallisella tavalla esiin judon katoissa eli muodollisissa, ennalta määrätyissä liikesarjoissa. Niissä judon periaatteet tulevat selvästi esille, kun tappavaksi tarkoitettu hyökkäys torjutaan ja vastustaja saatetaan taistelukyvyttömäksi. Ylevät periaatteet judossa herättivät kunnioitusta, mutta lajin tehokkuutta epäiltiin. Vuonna 1886 Japanissa etsittiin poliiseille sopivaa kamppailulajia ja haluttiin selvittää, mikä laji on paras. Järjestettiin ottelu kuuluisan ju-jutsukoulun ja Kodokan judon välillä. Molemmat asettivat 15 parasta oppilastaan kilpailuun. Kodokan saavutti 13 voittoa ja kaksi tasapeliä.
Kilpailu ratkaisi sen, että judosta tuli poliisien laji ja pian pakollinen aine kouluissa. Judo levisi pian Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin, jossa lajia harjoiteltiin ensimmäisen kerran vuonna 1903. Lontooseen perustettiin ensimmäinen judoseura vuonna 1918. Suomeen judon toi Japanin lähetystösihteeri Shigemi Tagami 1950-luvulla. Suomen Judoliitto perustettiin 1958. Judo oli ensimmäistä kertaa olympialaisten ohjelmassa Tokiossa 1964, silloin tosin vasta näytöslajina.
Kano toimi myöhemmin Japanin Amatööriurheiluliiton puheenjohtajana, ministerinä ja Kansainvälisen Olympiakomitean jäsenenä. Jigoro Kano oli Kairossa olympiakomitean jäsenenä mukana kokouksessa, jossa vuoden 1940 olympiakisat annettiin Suomelle, kun Japani ei pystynyt niitä järjestämään hyökättyään vuonna 1938 Kiinaan. Kano kuoli matkalla kotiin tästä kokouksesta. Suomikaan ei näitä kisoja pystynyt järjestämään, koska maa joutui syksyllä 1939 toiseen maailmansotaan (1939-1945),. Maailmansota alkoi 1.9.1939 Saksan hyökättyä Puolaan.